Suurlähetystörakennuksen historia

  • Tschernischeffska huset 1921

    Tschernischeffin talo 1921, vuosi ennen kuin rakennus muutettiin lähetystöksi. Kuva: Eric Sundström/Helsingin kaupunginmuseo

Rakennus, jossa Ruotsin suurlähetystö Helsingissä sijaitsee, rakennettiin vuosina 1839-43 yksityisasunnoksi kauppaneuvos Johan Henrik Heidenstrauchille. Varmuudella ei ole voitu selvittää kuka rakennuksen piirsi, mutta useat seikat viittaavat vahvasti sen ajan suureen suomalaiseen arkkitehtiin Anders Fredrik Granstedtiin.

Aikoinaan taloa pidettin yhtenä kaupungin kauneimmista yksityisomistuksessa olevista rakennuksista. Rakennuksen nykyinen ulkomuoto muistuttaa vain etäisesti alkuperäistä. Tyylillisesti se oli klassinen luomus, jonka julkisivua hallitsi näyttävä keskiosa parvekkeineen ja doorilaisine pylväineen. Heidenstrauch ei kuitenkaan ehtinyt asua kovin pitkään uudessa residenssissään, sillä hän kuoli jo vuonna 1847. Sen jälkeen rakennus palveli useiden tunnettujen kauppias- ja virkamiesperheiden asuntona.

Vuokrakasarmi Kauppatorin laidalla

Vuonna 1883 rakennuksen osti venäläissyntyinen kauppaneuvos Jacob Loginoff Tschernischeff. Arkkitehdit Konstantin Kieseleff ja W. Reiss johtivat talon radikaalia muutosrakentamista, jonka ansiosta julkisivu sai voimakkaita barokkimaisia vaikutteita, mikä oli tuolloin muotia Venäjällä. Ilkeät kielet ovat kertoman mukaan puhuneet "pöyhkeilevästä arkkitehtoonisesta koreilusta".

Muutostöiden yhteydessä rakennus muuttui yksityispalatsista mitä moninaisimpien sosiaaliryhmien vuokrataloksi. Enimmillään talossa asui noin 150 henkilöä, joista moni kuului kaupungin venäläisväestöön.

Ruotsin kuningaskunnan suurlähetystö

Ruotsi oli yksi ensimmäisistä maista, joka tunnusti Suomen itsenäisen tasavallan. Ruotsin etsiessä sopivaa lähetystörakennusta katseet kääntyivät jo aikaisessa vaiheessa Tschernischeffin taloon. Historiallisista syistä katsottiin tarpeelliseksi hankkia talo keskeiseltä paikalta. Rakennuksen sijainti Kauppatorin laidalla, kivenheiton päässä presidentin linnasta, vaikutti ihanteelliselta, ja niin Ruotsin valtio osti rakennuksen 400 000 kruunulla vuonna 1921.

Uutta käyttötarkoitusta varten rakennus oli kuitenkin vaativien korjausten ja muutostöiden tarpeessa. Tässä tarkoituksessa käännyttiin ruotsalaisen arkkitehdin Torben Grutin puoleen, joka oli saavuttanut mainetta Tukholman stadionin ja Öölannilla sijaitsevan kuninkaallisen kesänviettopaikan, Sollidenin, rakentamisessa.

Grutin toimeksiantajien toivomus oli, että rakennus saisi ulkomuodon, joka veisi ajatukset Pohjanlahden toiselle puolelle. Siksi hän antoikin Nicodemus Tessin nuoremman palatsiarkkitehtuurin ja tämän italialasten renesanssiesikuvien inspiroida itseään. Tätä taustaa vasten ei liene yllättävää, että suurlähetystörakennuksen julkisivu muistuttaa hyvin paljon Tukholman kuninkaallista linnaa Lejonbackenin suunnalta katsottuna.

Grutin näkemystä edustustilojen sisustuksesta voidaan parhaiten luonnehtia sanoilla arvokkuus ja koruton tyylikkyys. Hän halusi välttää turhaa ylellisyyttä, joten tulos oli "muistutus siitä, minkälaista ruotsalainen kulttuuri on ollut ja minkälaista sen tulee myös jatkossa olla". Huoneet on hahmoteltu siten, että jokainen niistä edustaa tiettyä historiallista tyylisuuntausta.

1980-luvun alussa suurlähetystörakennus peruskorjattiin suomalaisen professorin Erik Kråkströmin johdolla.

Lisää tietoa suurlähetystörakennuksesta on myös Ruotsin valtion kiinteistöviraston SFV:n kotisivulla sekä SFV:n lehdessä Kulturvärden, linkit alla.

SFV:n kotisivut
"Nordisk havsutsikt från Gruts ambassad", SFV:n julkaisu Kulturvärden 2008:1